2 kuukautta

Kaksi kuukautta Koreassa tuli eilen täyteen. Viime postauksesta on menny taas paljon aikaa eikä ole mitään ajatusta mitä tänne kirjottaisi, kun on vaan normaalia arkee. Ja minun kamera on rikki, joten saatte vain hyvin vähän puhelin laatuisia kuvia, joista suurin osa on muiden kun minun ottamia. Että koettakaa kestää minun kummallisesti aiheesta toiseen hyppivää kirjotusta.

Ensimmäisenä kuva meidän luokasta aprillipäivänä. Ei vielä vvime postauksen aikana ollu tätä kuvaa, mutta haluan sen kuitenkin tänne laittaa. Koulupuvut on näin sekalainen kokoelma siis sen takia kun osalla on entisten koulujen puvut.

Luokka kaverit haluaa aina välillä opiskella suomea. Yksi päivä piti opettaa mikä on ruma suomeksi, seurauksena kaverit kulkee ympäri luokkaa osotellen toisiaan ja huutaen "Rumaa!". Myös minun suomi-englanti sankirjaa pitää sillontällön lukee ja opetella lausumaan suomea.

Yhden luokkakaverin, Seojeongin, setä on naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja asuu Suomessa. Ne tuli lomalle Koreaan ja oisivat halunneet tuoda minulle leipää, mutta se ei ollu onnistunu, niin eräänä aamuna Seojeong vaan toi mulle tämmösiä.

Käytiin yksi viikonloppu siskojen kanssa shoppailemassa, kun omma oli matkalla kotikaupungissaan. Tämmönen tuli yhessä kaupassa vastaan ja piti pitkän aikaa tuijottaa ennen kun tajusin että mitä outoo tässä on.

Minä, Ire, Yunha ja oon kauhee, mutta en muista nimee. Nimet on nyt alkanu olla vähän ongelma, kun en meinaa millään oppia nimiä. Ei uskalla lähtee omasta luokasta ulos, kun heti tulee valtava joukko kyselemään muistanko niiden nimet... :D Mutta oon myös alkanu pikku hiljaa oppia osan nimiä.

 

Käytiin yksi päivä koulun kanssa museossa, minkä takia saatiin puhelimet aiemmin takasi. Se on varsin mainio syy alkaa ottaa oma kuvia ja nämä kuvat on siis otettu koululla ennenkun lähettiin museoon. Museo reissu oli varsin mielenkiintonen; meille annettiin vaan aika millon pitää olla siellä ja jokainen kulki miten parhaaks kahto. Mentiin siis kavereiden kanssa kahella eri metrolla ja oltiin yli 10 minuuttia myöhässä, eikä oltu ainoat. Ite museossa ja sen ympärillä olevassa puistossa oltiin yhteensä ehkä tunti ja koulu loppu sinne eli kotiin taas ilman huolehtimista.

Vaihettiin istumajärjestystä jokunen viikko sitten. Arpaonneni ansioista istun edelleen samassa takanurkassa, mutta vieruskaveri vaihtu. Nykynen parini on Sohee, jonka kanssa tullaan tosi hyvin toimeen, vaikka hän ei puhu englantia kovin paljoa. Ymmärretään toisiamme kuitenkin varsin hyvin ja voidaan puhua vähän moni mutkasemmistaki asioista englanti-korea sekotuksella. Sohee ei oikeen jaksa keskittyä tunneilla, joten se on taitellu mun pulpetin reunalle tälläisen kurki ja muu paperi koriste -armeijan, näitä on enemmän kun kuvassa näkyy.

Korealaisilla on ensiviikolla isot kokeet, joiden takia minulla on kai 4 päivää vapaata, kukaan opettaja ei ole minulle niin sanonu, mutta Gertrudalle on, joten oletan että se koskee minuakin. Kaikki laskee päiviä kokeiden alkuun ja suurin osa opettajista antaa vaan itse opskella tunnit. Meidän koulussa on kuulemma Soulin vaikeimmat kokeet.

Ostin tänään koululta kesäpuvun. Kuvassa talvipuku, liikkapuku(josta toivottavasti on kesä versio) ja kesäpuku pitkähihasen kanssa ja ilman. Kesäpukuun en oo aivan niin rakastunu kun talvipukuun...

Tähän väliin suosittelen kuuntelemaan youtubesta, mitä me lauletaan musiikin tunnilla. Ja kyllä, mekin lauletaan italiaksi. Nel cor piu non mi sento

Joku päivä piti ottaa vähän kuvia Junheen kanssa, kun sen meikki oli onnistunu täydellisesti. Mitä ei voi näistä kuvista kyllä sanoo. Korealaiset on nyt kaikki sitä mieltä että mää oon laihtunu täällä ollessa, kasvojen muoto on kuulemma muuttunu. Onko? En mä vaan huomaa, mutta omman on alkanu stressaamaan että äiti aattelee että se kohtelee mua huonosti ja koko ajan käsketään vaan syödä paljon.
Ja luokkakavereiden mielestä oon söpö. Se alkaa vähän häiritä, kun mitä tahansa teet niin "Kioo!"(söpö)

Kävin lauantaina taas kävelemässä ja löysin itseni Hongdaelta, yksi kuva sieltä.

 Sunnuntaina käytiin omman kanssa katsomassa nähtävyyksiä ja myeondongilla, kun omma oli sopinu tapaavansa kavereitaan siellä. Sain siis kulkee itekseni sen aikaa. Päästiin jossain museossa(?) kirjottamaan nimet tälleen hienosti.

Käytiin eilen Gertrudan kanssa vähän kiertelemässä koulun jälkeen (ja syömässä jäätelöö). Tällekkin paikalle on hieno nimi, jota en muista. Oltiin sitten täällä niin pitkään että tuli kiire takasin koululle, kun haluttiin syödä siellä illallinen. Gertruda on tosi pitkä, joten hän vaan kävelee nopeasti niin minä joudun juoksemaan siinä vieressä.
Tanssitunneista se että opetellaan Girls Generation:in Mister Mister:iä, ei oo ihan helpoimmasta päästä.

Pitänee vielä vähän kirjottaa tuosta lautta onnettomuudesta, josta tekin olette varmasti kuulleet. Täällä kun on niin se tuntuu olevan tosi lähellä. Uutisista tulee vieläki koko ajan sieltä tietoo ja viimeviikolla koko korea itki. Koulussakin kun saatiin tieto että laiva on täynnä vettä ja että eloonjääneitä ei todennäkösesti ole niin suurin osa luokkaa itkee. Sen takia myös meidän kouluretki on peruttu.

Jos haluatte että kerron seuraavassa postauksessa, jostain tietystä aiheesta niin aiheet/kysymykset ovat tervetulleita.

Rakashtan shinua

Oho, on jo yli kolme viikkoa vierähtänyt viime päivityksestä. Tarkotus on ollu päivittää useammin, mutta ei sitä vaan selviä. Muutenkin tuntuu että aika menee kauheen nopeesti. Nyt on alkanut ja oikeasti kotoutua ja on elämä täällä jo arkee, niin saa nähä millainen seka päivitys tästä tulee. Tämän kolmen viikon aikana on taas tapahtunu kauheesti niin yritetään nyt jonkunlainen kooste luoda.

Kerrotaanpa taas kuvien avulla:

Junhee, nuorempi sisko, kaks sen kaveria ja minä White Dayn (14.3) iltana. Käytiin omman ja sen kavereiden ja osan kavereiden lapsista kanssa syömässä ja karaokessa. Tässä ollaan siis osa lapsista karaoken jälkeen, mukana oli myös Gertruda (meidän ommat on kavereita) ja kaksi pikkupoikaa. Oli tosi hauskaa ja karaokessa haluan kyllä käydä muullonki.
    White Day on siis vähän niinku Ystävänpäivä, mutta sillon pojat antaa työtöille karkkia. Minun koko luokka tietysti aivan masentunu koko päivän kun ollaan tyttökoulussa :).

Huomasin, että en oo vielä laittanu meijän hauvasta kuvaa. En tiiä todellakaan miten nimi kirjotetaan, mut lausutaan jotenki Shjuu. Shjuu on niin mun paras kaveri, huutaa riemusta kun tuun kotiin, vaikka oisin ollu poissa vaan 2 minuuttia ja nukkuu joskus mun vieressä vallottaen suurimman osan sängystä.

Perheen kanssa mulla menee tosi hyvin. Eniten aikaa vietän omman kanssa, kun se on eniten kotona. Junhee käy hagwonissa joka päivä ja Seonghee on koululla jonhonki ilta 11 melkeen joka päivä.

Saatiin opiskelija kortit ehkä 2 viikkoo sitte. Tämä jos häviää, niin ei hyvä.

Kodin lähellä on tämmönen ulkoilu polku, jolla oon käyny sillon tällön kävelemässä. Tätä pitkin pääsis Han-joelle, mutta en oo vielä kokeillu et kuinka kauan se vie. Muutenkin oon kävelly aika paljon tylsyyttä torjuakseni. Tällä viikolla alko myös tanssitunnit. Ryhmässäon  aikuisia, minä ja pari nuorempaa tyttöö. Tosi hauskaa, mutta vaikeeta. Nyt on opeteltu 2ne1:nin Come back homea. Keskus on tosi lähellä ja järjestää bussikyytejä sinne, niin minun on helppo kulkee tanssimassa.

       Muuten liikkuminen on vähän ongelmallista, kun asun semmosessa kohassa että ei oo yhtään metro asemaa lähellä, mutta oon jo alkanu oppia että millä kaikilla busseilla pääsee kotiin.

Minun luokka. Vähän huono kuva, mutta tehtiin luokan perällä olevalle tyhjälle taululle tämmönen. Ensin meijän luokkahuone sitten kaikki taiteili itelleen pään ja leikkas vartalon lehestä, kummasti ilmesty noita poikiaki tonne :D. Minun luokka on ihan paras, luokkahenki on tosi hyvä, kaikki on kavereita, tunnit pelleillään opettajien kanssa, jos opettaja on mukava, tauot ei todellakaan ole mitään hiljasia tai tylsiä ja ruokatunnit lauletaan ja tanssitaan. Koulu siis soittaa ruokatunneilla musiikkia niin kovalla että keskustelu ei onnistu normaali äänellä.

           Koko luokka on myös mun kavereita ja huolehtii minusta yhessä, kun oon ihan eksyny. Esim. viime viikolla pari tyttöö, joiden kanssa en oo niin paljoo ollu kävi opettajienjen huoneessa kysymässä missä mun klubi on kun näkivät että mä en tiiä. Mulla on myös monia kavereita muilta luokilta, ykski tervehtii aina huutamalla "Heli, olet minun!" että yksin ei koulussa tartte olla. Mutta koska korealaiset opiskelee niin paljon niin koulun jälkeen oon yleensä yksin.

          Myös Seongheen koulun oppilaat alkaa tervehtiä mua, kun kävelen niiden koulun ohi joka aamu. Oletan että ne on niitä, joille Seonghee on mut esitelly, mut en oo ihan varma. Seongheen kahta kaveria oon nähny useemminki ja niiltä tulee tämän postauksen nimikin, kun halusivat oppia rakastan sinua suomeksi ja lausuuvat sen nyt niinku S-vikaset. Opettajan vikako?

Oppitunneilla oon alkanu pikkuhiljaa ymmärtää mistä puhutaan, mutta vielä on pari semmosta tuntia, että oppiaine on vähä epäselvä.

     Tällä viikolla vietettiin myös koululla aprillipäivää. Meidön luokka oli pukeutunut entisten koulujen koulupukuihin, kaikki joilta semmoset löytyy, opettajilta otettiin taululiitu pois ja annettiiin tilalle puumiekka, jonka kärkeen oli kiinnitetty liitu, osa opettajista suostu jopa käyttämään sitä ja vaihettiiin yhellä tunnilla luokkaa kakkosluokkalaisten kanssa. Niiden opettaja ei ees tajunnu vaan opetti meitä, kunnes meidän matikan opettaja laitto kakkoset tulemaan omalle tunnille.

           Koulusta vielä sen verran että tällä viikolla kävi poikabändi K-much (ei mikään kovin tunnettu) esiintymässä meille. Ensin oli pitkä aikaa vaan auto pihalla ja kaikki tiestysti ihan ihmeissään sen ympärillä, kun ei yleensä ole mustia ikkunat ihan tummennettuja autoja koulun pihalla. Sitten tulivat ulos esittivät pari kappaletta koulun edessä ja lähtivät pois. Harmi vaan että mikit oli niin hiljasella että laulua ei kuultu oikeestaan lainkaan. Kuvia ei ole kun puhelimet kerätään aina aamulla pois ja kamera oli luokassa.

 Pari kuvaa Hongdaelta, jossa käytiin muutaman muun vaihtarin kanssa viimeviikon lauantaina. Oltiin ehkä vähn liian isolla porukalla, 6 ihmistä, kun ei oikeen onnistuttu päättämään mitä tehään ja minne mennään.

Käytiin Hello Kitty kahvilassa. Oli kuitenki ihan mukava käydä tapaamassa muita vaihtareita ja kuulla miten niillä menee.

Kävin myös YFUlla tämän viikon maanantaina. Ne oli sopinu omman kanssa edellisellä viikolla että meen käymään, mutta sanovat heti että olivat tulleet siihen tulokseen ettei mun ois tarvinnukkaan tulla. Halusivat puhua mun korean opiskelusta. Ja olivat jostain kuullu että mun taidot ja mielenkiinto on enemmän tieteissä ja matikassa, kun kielissä. Herää kysymys että mistä ne on semmoseen tulokseen tullu...

Pari kuvaa Ansanilta, eli vuorelta, jonka juurella asutaan, viime sunnuntailta. Käveltiin sinne omman, Gertrudan, ja Gertrudan omman ja siskon kanssa. Oli aika tuskasta kun olin nuhanen ja muutenki vähä kipee niin kiivetä vuoren huipulle, mutta oli mukavaa ja tosi hyvä ilma. Oli siis tosi aurinkoista, kirkasta ja lämmintä, vaikka kuvat näyttääki noin harmailta, mutta se on vaan tuo kiinalainen hiekka.

Ja sitten muutamia kukka kuvia. Nyt on niin kevät että kaikkialla on kauheesti kukkia ja varsinki noita kirsikan kukkia, joita on käyty monesti ihailemassa, päivällä ja illalla. Perjantaina kaytiin Seongheen ja sen kavereiden kanssa kahtomassa niitä Ansanilla ja syömässä kanaa kaiken maailman viltteihin kääriytyneinä, oli nimittäin varsin kylmä siinä puolen yön aikaan kun siellä oltiin. (Huom. kaikissa kuvissa ei kirsikka)