Hyvin vähän raportoitavaa

Heipä hei.

Ja näin alkaa tämän blogin todennäköisesti toiseksi viimeinen postaus. Hui.
Vuotta on jäljellä vähän yli 3 viikkoa, mikä on aivan kauheeta. Olen jo nyt monesti saanut koulussa itkua pidätellä, kun oli viimeinen klubitunti ja näin. Koulupäiviä minulla on enää jäljellä neljä NELJÄ! , kun tämä viikko on kokeita, eli minulla on vapaata ja ensiviikkolla pääsen koulunkautta japaniin neljäksi päivää.

Ja tähän väliin kiitän joulukorteista, niitä on tullu useita. Hyvää joulua vaan sinnekin!

Minulla ei vieläkään kummosta kerrottavaa ole. Minun elämä on tässä viimesen parinkuukauden ajan ollu pelkästään koulua ja ympäriinsä kiertelyä, joista kummastakaan ei ole paljoa kerrottavaa. Tai edes kuvia.

Ihmeitä kun ei tosiaan ole kirjoittaa niin laitetaan pari kuvaa koulusta, siellähän suuri osa minun ajasta kuluu.

 Sonmin ja minä. Ja alemmassa ollaan sitten Nahyonin kanssa.

Tällaiset saatiin siitä videosta, josta kerroin jossakin aiemmassa postauksessa.

 Täällä on melko kylmää, tänäänkin yli 10 astetta pakkasta, ja luntakin on jonkun verran. Välillä jopa kaduttaa hieman etten ottanut toppatakkia Suomesta mukaan.

 Aikoja sitten oli lyhtyfestivaali tuolla Soulin keskustassa. Käytiin sitä katsomassa omman, Seonhgeen ja Junheen kanssa. Ihmisiä oli ihan liikaa ja jotta olisi päässyt alas kävelemään lähemmäs noita niin olisi pitänyt odottaa 90 minuuttia. Todettiin sitten että meille riittää kauempaakin katsominen. Minulla ei ole mitään havaintoa kuinka pitkälle näitä lyhtyjä riitti. Me ei kuitenkaan kävelty lähellekään loppua.

 Seuraavalla viikolla kävimme Gertrudan kanssa siellä koulun jälkeen, kun hänellä ei ollut mahdollisuutta päästä pimeällä.

Näiden kuvien ja seuraavien kuvien välissä on paljon tapahtumia ja tekemisiä, mutta niistä ei oikein ole kirjoitettavaa tai kuvia, joten...   Nämä on sitten tältä päivää.

 Kävimme Gertrudan kanssa kävelemässä ja katsomassa kadulla olevaa taidetta. Gertruda lähettä terveisen että oli hauskaa, mutta kamalan kylmää. Oli siis tosiaan jotain -10C ja välillä aika kova tuuli. 

Kiertelyn jälkeen päädyttiin CU:hun lämmittelemään ja syömään.

Tässä oli tälläinen pikkupostaus. Se olis sitten...

.. ja seuraava postausta voikin varmaan odotella kun olen jo Suomessa.

Häiritseviä asioita ja eroja

Hellurei :)

Tällä kertaa onkin sitten taas mennyt viime päivityksestä pidemmän aikaa. On kyllä ollut aina välillä semmonen olo että voisi kirjoittaa, mutta ei vaan ole mitään kirjotettavaa. Nytkään ei ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista, joten tällä kertaa en kerro kuulumisistani. Ajattelin sen sijaan kirjoittaa eroista Suomen ja Korean välillä, kulttuurissa ja muussakin, ja muista asioista jotka on häirinny tai tuntuu muuten vaan kertomisen arvoisilta. Ja myös minun kokemuksestani vaihtarina olosta. Tämä ei nyt mikään valituspostaus ole, mutta silti tulee varmasti negatiivisempia asioita niin niistä ei tarvitse kenenkään loukkaantua. Ja perustuu ihan minun omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin, eikä ole siis mitään totuuksia. Yleistämistä myöskin luvassa.

Opiskelu
Korealaiset opiskelee paljon. Yleensä koulussa on seitsemän 50 minuutin oppituntia päivässä. Koulun jälkeen suurinosa jää joko koululle opiskelemaan tai menee akatemioihin. Myös viikonloppuisin ja lomilla monet käy akatemioissa tai koulussa. Mutta vaikka korealaiset opiskelee paljon niin sen laatu ei välttämättä ole niin hyvää. Tuntuu että oppilaat käyttää tunneilla enemmän aikaa meikkaamiseen, hiusten laittamiseen, syömiseen tai nukkumiseen, kun itse opiskeluun. Suurinosa opettajista ei välitä vaikka oppilaat nukkuvat tunneilla, mutta on myös niitä jotka herättää. Joskus tuntuu vähän pahalta opettajankin puolesta, kun koko luokka kahta tai kolmea oppilasta lukuunottamatta nukkuu.
      Korealaiset eivät myöskään opettele yhtäpaljon soveltamaan oppimaansa, vaan opiskelu on enemmänkin kirjan sanasta sanaan ulkoa opettelua ja vain kokeita varten. Toisin kuin Suomessa, korealaisissa kokeissa ei yleensä ole  esseitä, vaan ne ovat monivalinta tehtäviä tai lyhyitä sanallisia tehtäviä. Kaikista aineista on kokeet, myös liikunnasta, ja meidän liikuntatunnitkin keskittyy pelkästään siihen että harjoitellaan kokeisiin. Meidän luokalla on ollut koripallokoe, lentopallokoe, hyppynaru koe, jalkapallokoe, lihaskuntotesti ym. mutta emme ole yhdelläkään tunnilla pelanneet koripalloa, jalkapalloa, lentopalloa tai mitään muuta kuin poltoopalloo. Vaihto-oppilaana alkuun osallistuin musiikin ja liikunnan kokeisiin, mutta enää en osallistu niihinkään.
      Korealaiset kuitenkin ottaa opiskelun paljon vakavammin kuin suomalaiset, sillä hyvään yliopistoon pääseminen ei ole helppoa ja yleisesti ajatellaan että, ei yliopstoa - ei tulevaisuutta.

Koulupuku
Minä tykkään koulupuvusta tosi paljon. On ihanan helppoa kun ei tarvitse miettiä vaatteita ja koulupuvussa menee paikallisesta eikä näytä turistilta. Meidän koulun koulupuku on mun mielestäni tosi nätti, vaikka se kesäpuku on vähän sairaanhoitajan näköinen. Silti siihen koulupukuun liittyy sääntöjä, jotka joskus ärsyttää minua ja muita. Esimerkiksi: takki, meidän koulussa saa käyttää vain koulun villakangastakkia tai paksumpia mustia toppatakkeja, eli kun on +15 astetta eikä enää pärjää ilman takkia, niin täytyy laittaa se paksu villakangastakki. Sen lisäksi yleisiä ärsytyksen aiheita siinä on hameenhelman pituus, hiusten pituus ja kynsien pituus. Meidän koulu on kuitenkin siitä mukava että me saadaan käyttää sukkahousuja tai legginssejä koulussa, eli ei tarvitse niin pahasti palella. Meidän koululla on myös mahdollisuus käyttää housuja hameen sijasta, mutta niitä käyttää ehkä 2 oppilasta koko koulussa.

Ruoka
Korealainen ruoka on tosi tosi hyvää, ei siitä sen enempää. Mutta korealaiset syö kaikkee; kalanjalkoja, eläintensuolia, toukkia, liikkuvia mustekalanpaloja... Siitä kertonee sekin että selitin kaverilleni mykyrokasta ja seurauksena hän haluaisi maistaa sitä.
      Ruoka ja syöminen on myös todella tärkeitä korelaiselle kulttuurille, kun suomalaiset menisi kahville niin korealaiset menee syömään. Yleensä jos haluat olla kohtelias, niin kannattaa syödä kaikki mitä annetaan. Pari kertaa kun olen tavannut uusia ihmisiä niin on annettu etukäteen ohjeeksi syödä paljon, koska korealaiset tykkää ihmisistä jotka syö kunnolla. Korealaiset myös syövät melko hitaasti, kun ruokailu on sosiaalinen tilanne. Liian nopeasti syöminen tai se että maha tulee nopeasti täyteen lasketaan huonoksi asiaksi. Silloin tällöin kuule sitä miten ulkomaalaiset, varsinkaan tytöt eivät pysty syömään paljoa, eritoten aamuisin. Tästä olen osittain samaa mieltä. Minä en pysty syömään niin paljoa kun minun haluttaisi syövän.
Korealaisilla on myös paljon syömiseen liittyviä kohteliaisuus sääntöjä, mutta minä en jaksa ruveta niitä listaamaan.

Ulkonäkö
Ulkonäkö paineet on ihan oma juttunsa. Etelä-Koreahan on tunnettu kauneusleikkauksista, silloin tällöin kuulee sitä, kuinka luokkakaverit haluaa korjata nenää tai silmiä. Minun ommalta on botoxilla suoristettu ryppyjä kasvoista. Kasvojen korjailu on yleistä, sitä ei lasketa mitenkään erikoiseksi. Aika usein busseissa on mainoksia kauneuslekkauksille. Toinen on dietit. Vaikka se ruoka on niin tärkeää korealaisille niin silti todella herkästi alkaa dietti. Korealaisille ei tunnu riittävän että on laiha vaan pitää olla tooosi laiha.

Ulkomaalaisuus
Ulkomaalainen on aina ulkomaalainen, kyllä ja ei. Tuntemattomille ja puolitutuille olet ikuisesti ulkomaalainen, mutta esim. minun luokkakaverit ovat ilahduttaneet sanomalla että ajatteleevat minua korealaisen eivätkä aina muistakaan että olen ulkomaalainen. Koululle kuitenkin olet auttamattomasti ulkomaalainen ja aivan varmasti mukana kaikkialla mihin otetaan kuvia tai mikä on erikoista. Minun ja toisen vaihtarin meidän koulussa piti esim. käydä mukana esittelemässä meidän koulua eräälle yläkoululle.
        Myös  puolitutuille olet ikuisesti ulkomaalainen, joka ei koskaan opi koreaa. Ei auta vaikka puhuisit heille pelkkää koreaa ja pyytäisit puhumaan koreaa, ihmiset eivät herkästi suostu luopumaan englannin käytöstä. Se on jonkin verran ongelma, koska monien englanninkielen taito ei välttämättä ole niin hyvä ja koska minä odotan että ihmiset puhuisivat koreaa, englannin ymmärtäminen on usein vaikeampaa kuin korean.
       Tuntemattomille on myös ulkomaalainen, mutta suhtautuminen koulupuvun kanssa tai korealaisten kavereiden kanssa on erilaista kuin ilman ollessa. Kun on ilman koulupukua niin ihmiset ajattelee turistina eikä välitä sen enempää, paitsi jos puhut koreaa, jolloin saatat mennä tavallaan paikallisesta. Mutta koulupuvussa ollessa tuntemattomat tulee usein puhumaan (koreaksi) kysyvät koulua, mistä olet kotoisin jne. Tämä ei niinkän häiritse, mutta koulupuvussa ollessa joutuu tuijotuksen kohteeksi, sekä korealaisten että muiden ulkomaalaisten toimesta.
       Vaikka välillä toivoo ettei erottuisi niin paljoa muista ja säikähtää nähdessään itsensä peilistä julkisella paikalla, niin on siinä hyvätkin puolensa. Koska minä olen niin vaalea ja sinisilmäinen niin usein saan kuulla miten nätti olen, uusien ihmisten seurassa täytyy ottaa lasit pois että he saavat ihastella silmien väriä ja silloin tällöin tulee kavereita porukalla ihmettelemään hiuksia. Korealaiset ovat myös vakuuttuneet siitä että minun hiustenväri muuttuu mielialan mukaan. Mutta ehdoton plussa blondeissa hiuksissa on se että ruuhkassakaan et eksy seurassa olevista ihmisistä, sillä niillä ei ole mitään ongelmaa erottaa sitä ainoaa blondia isostakaan joukosta.

Ihmiset/huomaavaisuus
Minun mielestäni korealaiset on yleensä huomaavaisia, mutta sanoisin että aikalailla samalla lailla kuin suomalaisetkin. En kuitenkaan koskaan uskoisi saavani sateenvarjoa lainaan tuntemattomalta suomalaiselta, niin kuin olen korealaiselta saanut.
        Suhtautuminen itkemiseen on hyvin samanlaista kuin Suomessa. Tuntemattomat eivät välitä, mutta tutut lohduttaa ja kysyy mikä on. Itse en ole koulussa itkenyt, mutta kyllä siellä itkeneitä luokkakavereita on osattu lohduttaa, ja jos olen kotona itkenyt niin ovat hostit huolehtineet.
        Omantilan käsite on Koreassa paljon pienempi kuin suomessa. Ihmiset tulee usein paljon lähemmäksi eivätkä varo osumasta toiseen ruuhkassa, mikä voi näin suomalaista välillä ahdistaa. Hellyyden osoituksiin julkisesti suhtaudutaan ehkä rennommin kuin suomessa.
         Yleensä ihmiset ovat huomattavasti suomalaisia äänekkäämpiä ja puheliaampia. Ihmiset myös tekevät kaiken nopeasti, puhuu nopeasti ym. Esimerkkinä olin yksi viikonloppu lauantaina shoppailemassa noin 4,5 tuntia yksin ja seuraavana päivänä samassa paikassa Junheen kanssa, ja meillä meni samojen paikkojen kiertämiseen 2 tuntia. Tai se että usean päivän lomamatka päätetään sen päivän aamuna kun lähdetään. Minulla ainakin on vaikeuksia pysyä korealaisten tahdissa mukana.
         Korealaiset eivät kuitenkaan harrasta hyötyliikuntaa lainkaan, vaan lyhyetkin matkat matkustetaan bussilla.

Ikäeron vaikutus
Elikkäs ikäero vaikuttaa ihmisten väliseen kommunikointiin huomattavasti. Sana jota käytetään vanhemmasta ihmisestä on eri kuin nuoremmasta, puhetapa on erilainen, kumartelu... Ikä on yleensä ensimmäisiä asioita, joita uudelta tuttavuudelta kysytään, että tiedetään miten tulee puhua. Tämä tuottaa aina välillä minulle hankaluuksia, kun en muista vaihtaa puhetapaa erilaiseksi ja puhuessa koulun oppilaiden kanssa, kun en ole varma millä luokalla toinen on tai toinen on tuntematon 2. luokkalainen. Eli 2. luokalla olevat on samanikäisiä kuin minä, joten minun ei tarvitsisi käyttä heille kohteliaampaa kieltä, mutta tuntemattomille ihmisille puhuessa se tulee yleensä melko luonnollisesti.
Kuitenkin samalla luokalla oleville ei yleensä käytetä kohteliaampaa puhetapaa, vaikka ikäeroa olisi kaksikin vuotta.

Rakennukset
Rakennuksissa ei pidetä samoja asioita niin tärkeinä Koreassa ja Suomessa. Korealaiset eivät usein niinkään välitä rakennuksen ulkonäöstä, joten sisältä hyvinkin hienon näköinen rakennus, voi näyttää ulkoa joltain aivan muulta. Asunnot on myös usein pieniä. Rakennuksissa ei myöskään lämmitys ja ilmastointi ole niin olennaisia kuin suomessa. Ilmastonti on yleensä erillinen laite huoneen nurkassa, ja lämmitys... No, talvella on sisälläkin kylmä. Koulussa on pakko käyttää takkia ja monilla on vilttejä, jotka kääritään jalkojen ympärille.

Sairastaminen
Korealaiset menee herkästi lääkäriin. Siinä missä suomalainen kärsii flussaa viikkoja ennen lääkäriin menemistä, korealaiset menee heti. Myös kaatuessa  tai muuten teloessa itsensä pelkkään naarmuunkin ollaan laittamassa laastaria. Siltikään korealaiset eivät harrasta sairaslomia. Kipeänäkin mennään kouluun tai töihin, jos vain suinkin kykenee, ja vaikka ei kyettäisikään niin koulussa käydään näyttäytymässä ja kysymässä saako mennä takaisin kotiin. Silloin tällöin on koulussa joku niin sairaana, että nukkuu kokoajan ja käy välillä oksentamassa.

Suuressa kaupungissa asuminen
Minä olen siis kotoisin alle 4000 asukkaan paikkakunnalta, nyt asun Soulissa, Etelä-korean pääkaupungissa, joten ero on aika suuri. Minä asun melko lähellä keskustaa, joten kaikki on lähellä.
       Liikkumien on Soulissa todella helppoa busseilla ja metrolla. Eksyminen on vaikeaa, mutta korealaiset ei aina jae tätä minun mielipidettäni, joskus kavereiden kanssa minä olen saanut olla se, joka tietää missä ollaan ja minne päin pitää mennä. Vaikka liikkuminen on helppoa, niin siinä on miinuksena ruuhkat. Aivan tuntematon käsite kotipaikkakunnalla Suomessa.
       Suurkaupungissa elämisen piirre, joka on ehkä ollu minua eniten häiritsevä asia koko vuonna on melu ja se että kaikkialla on ihmisiä. Minne tahansa menetkin niin koko ajan näkyy tai kuuluu ihmisiä tai autoja tai jotain. Jopa yksin kotona ollessa kuuluu naapurien askeleet ja pianon soittoa naapurista.

Hintataso
Lähes kaikki on Koreassa halvempaa kuin Suomessa. Tuontituotteet ovat yleensä aina kalliimpia kuin paikalliset, joten ulkomaalaisten tavaroiden ostamista ajatellaan tapana näyttää varakkuuttaan.

Tylsyys
Aivan ehdoton miinus vaihtarina olemissessa on tylsyys. Tylsyys kotona ja koulussa. Vaikka kuinka kovasti yrittäisit, niin oppituntien seuraaminen on vaikeaa ja turhauttavaa, minkä seurauksena koulussa on tylsää. Tylsää on myös vapaa-ajalla, sillä paikalliset on kiireisiä. Vaihto-oppilaana Koreassa kannattaa joko varautua olemaan paljon yksin, tai hankkia hyviä vaihtarikavereita.

Kesä
Tämä tulee tälläisenä kummallisena negatiivisenä asiana tähän loppuun. Eli kesä Koreassa ei ainakaan minun kohdallani ollut erityisen nautinnollinen. Korealaiset opiskelee, joten melkolailla yksinolemista, valtavia hyönteisiä ja kuumaa. Minulla oli siis kesällä niin kuuma, että päivällä en pystynyt lähtemään kotoa mihinkään enkä yöllä pystynyt nukkumaan . Tämä nyt todennäkösesti on huono asia vaan sen takia että minä en kestä niin kuumaa.

Eiköhän siinä ole jo kerrottu vähän kaikkea enemmän ja vähemmän kiinnostavaa Koreasta ja vaihtarina olemisesta.

Loppu kevennykseseksi hunajaleipä, kahvi ja kaakao, jotka syötiin Sannin kanssa, 

kun nähtiin Ilsanissa.

Leikkimistä ja arki

Heipä hei, jo näinkin pian :)

Jälleen kerran yritän vähän kertoa minun kuulumisistani. 

Niin kuin jo viimeksi mainitsin, niin oli tuossa yhdellä viikolla meidän koululla kokeet, joten vaihto-oppilaiden ei tarvinnut mennä kouluun. Kiertelin sitten itsekseni ympäriinsä 4 päivää. Kävin shoppailemassa, katsomassa näitä nähtävyyksiä ja karaokessakin kävin kahdesti.

 Yhtenä päivänä kävin Seoul Forestissa, joka on iso puisto. Siellä oli vaikka kuinka monta osaa ja vei tunteja kiertää, vaikka osa oli suljettuna jostain syystä.

 Tänne patsaan sisään ois päässy kiipeilemään. En kuitenkaan kehannu mennä kun oli noita pieniä siellä koko ajan.

 Oli mahdollisuus ruokkia kauriita (Vain mitä nää nyt suomeks on?) niin piti minunkin ostaa purkki ruokaa.

Kaneja ja marsuja.

 Yksi päivä kävin Gyeongbokgungissa, joka on koulua lähinnä oleva iso palatsi.

 Kuva, miltä kyseinen palatsi on aikoinään näyttänyt.

Tämä osa on ehdottomasti minun suosikkini. Harmi kun ei tätä lähemmäs päässy.

 Perjantaina kun kokeet olivat jo loppuneet, niin mentiin luokan kanssa Lotte Worldiin. Vaikka olenkin nyt jo neljästi käynyt, niin kyllä siellä vielä tekemistä löytyy. Oli aivan ihana päivä kavereiden kanssa. Oltiin varmaan varsin ikäviä muiden mielestä, koska yleesä kun nähtiin jonossa joku kaveri, niin rehellisesti etuiltiin seuraksi ja päästettiin kavereita itsen luokse. Mutta sellainen on yleensä tapana Koreassa, niin ei saatu vihaisia katseita niin kuin olisi Suomessa käynyt. Ihmisiä oli aika paljon ja oli myös niitä yli tunnin jonoja.

 Tällä kertaa katottiin Nahyonin kanssa yksi kulkue, ja sain joitain kuviakin.

Vasemmalta ylhäältä Cheyn, Unzi, meikä, Kyongmin ja Nahyon (nimet on taas muutettu meidän aakkosille miten sattuu). Suurin osa ajasta oltiin kahdestaan Nahyonin kanssa, mutta välillä oltiin tässä porukassa ja isommassakin tai eri kavereiden kanssa.

 Ostettiin kalliit, mutta tosi hyvät jäätelöt. :)

Kotimatkalla, metrossa. Pidettiin Cheynin ja Nahyonin kanssa suomenkielen oppituntia. "Haluan suklaajäätelöä."

Saman viikon sunnutaina kävimme omman ja Seongheen kanssa Gwanghwamunilla, kun siellä oli joku tapahtuma. Osana kyseistä tapahtumaa siellä kävi erään todella suositun TV ohjelman tyyppejä näyttäytymässä. Heitä katsomassa oltiin me ja mooonta muuta ihmistä.

 Sitten viimeviikko olikin taas koulua normaalisti. Koululla oli vapaaehtoinen UCC(video) projekti meneillään, ja minäkin sitten lupauduin kavereiden avuksi esittämään ulkomaalaista. Sen takia piti mennä yhtenä aamuna tuntia aiemmin koululle. Minä olin siellä ensimmäisenä ja täytyy sanoa että koulu on pimeänä, hiljaisena ja tyhjänä aika pelottava paikka. 

Varsinainen videon kuvaus kuitenkin tehtiin vasta lauantaina, ja siinä meni koko päivä. Kuvattiin monessa eripaikassa ja monta kertaa. Jos joku haluaa kyseisen videon katsoa niin se löytyy tästä. Koreaa osaamattomille voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää, että mitä tapahtuu. Enkä oo ihan varma haluanko minä oikeestaan teidän kahtovan minun näyttely yritystäni...

Ja sunnuntaina pääsin taas Inkigayoon. YFU vei nyt puolivuosivaihtarit, ne vaihtarit, jotka ei viimeksi päässeet ja jostain päähänpistosta minut ja minun hostsiskon Junheen. Tällä kertaa istuttiin melkolailla heti kameroiden takana, mutta koska pääosa esityksistä oli kuvattu jo aiemmin niin se ei juuri häirinnyt. Esiintyjinä olivat ainakin: Super junior, BEAST, Epik High, VIXX, Boyfriend, DGNA, BTOB, BTS, Strawberry milk, MINX...

.

Ja sitten vielä kuva tämän päivän kouluruuasta. 

Sitten kai minä voisin vielä vähän kirjoittaa toiveaiheesta eli perhearjesta. Tästä ei varmaan mitään kovin suurta tule, mutta kirjotellaan nyt jotakin tähän jatkoksi.

Elikkäs ruuasta, meidän perheessä syödään paljon kotona tehtyä ruokaa, koska omma tykkää laittaa ruokaa. Yleensä riisiä, jotain lihaa tai kalaa, salaatteja, nuudeleita, mereneläviä... Melkolailla kaikenlaista ruokaa syödään kotona laitettuna. Esimerkiksi eilen meillä oli ruokana riisiä ja rapuja. Sillon tällöin tilataan kotiin valmis ruokaa yleensä kanaa, pitsaa (Korealainen pitsa on muuten tosi hyvää) tai nuudeleita. Yleensä ruuilla ei juoda mitään, mutta joskus ja yleensä aina viikonloppuna iltaruualla lapset juodaan limpparia ja aikuiset alkoholia. 

Aamupalana meillä syödään joko normaalia korealaista ruokaa, leipää ja maitoa tai muroja, riippuen siitä paljonko ommaa nukuttaa aamulla. 

Ruokailuja on kolme, aamiainen, lounas ja illallinen. Paitsi jos herätään niin myöhään että aamianen ja lounas sulautuu samaksi. Ruokalajit on yleensä samankaltaisia, joka ruualla. Vain länsimaiset aamupalat ovat poikkeus.

Rytmi on myöhäisempi kuin suomessa, tai ainakin myöhäisempi kuin minun suomalaisella perheellä. Viikonloppuisin ei ole mikään ihmekkään jos ollaan koko perhe aamupalalla kello 11 tai lapset nukutaan myöhempään ja ollaan aamupalalla 12 jälkeen. Normaali nukkumaan menoaika on siinä puolenyön aikaan. Paitsi appalla, joka tekee järjetöntä työpäivää ja tulee usein kotiin yöllä klo 1 ja 4 välissä.

Kodinkoneista. Pääosin kaikki normaalit suomessakin olevat kodinkoneet imurit, mikrot ja muut löytyy. Uunia ei kuitenkaan useimmista korealaisista kodeista löydy, meidän uudessa kodissa on mutta se on niin kummallinen että en ole vielä uskaltanu alkaa miettimään sen käyttöä. Myös astianpesukone(meillä on melkein tismalleen samanlainen kun suomalaisessa kodissa) löytyy mutta sitä ei käytetä vaan se toimii astiakaappina ja astiat tiskataan käsin. Tiskaamisessa minä aika usein autan ommaa. Lisäksi sellaisia mitä suomalaisilta ei yleensä löydy ovat riisinkeitin ja toinen jääkaappi kimchiä varten. Ja minun suosikkini lämmittävä lattia matto, joka ei tosin lämpimällä ole käytössä, ja lasketaanko se edes kodinkoneeksi?

Siivoaminen on yleensä imurointia ja lattian luuttuamista. Omma ei yleensä anna meidän lasten siivota muuta kuin omat huoneemme. Jos minä siivoaisin niin kiinnittäisin enemmän huomiota pölyjen pyyhkimiseen. Ne kyllä pyyhitään, mutta ei turhan usein. Pyykinpesemiseen omma ei anna minun osallistua, muuten kuin tuomalla omat pyykkini pesukoriin ja laskostelemalla, edes silittää en saa. Pyykinpesukone taitaa kuitenkin olla varsin normaali ja vaatteet kuivataan narulla/telineellä.

Vessakin taisi olla mielenkiinnon kohteissa. Toisinkuin koulun ja monien muiden julkisten paikkojen kyykkyvessat niin kodeissa vessat on melkolailla normaaleja. Suihku on yleensä samassa (Jes! Kun on 3 tyttöö lähössä kouluun samaan aikaan ja kaikkien pitäs käydä suihkussa...). Vessan lattialle ei saa astua, koska siitä voi sairastua, joten vessassa on lipokkaat, joita pitää käyttää.

Eiköhän siinä ollut jo arkielämästäkin. Jos tulee kysymyksiä, niin vapaasti kysymään.

Koulua ja muutto

No heipä hei :)

Jos minä nyt sen pidemmittä puheitta alan taas kertomaan minun kuukauden tapahtumista. Täytyy nyt sanoa että oikeastaan on ollut pelkkää normaalia elämää, eikä ole paljoa kirjotettavaa.

Viime kuussa meidän koululla oli festivaali. En kyllä oikein tiiä onko festarit sopiva käännös, mutta kututaan sitä nyt niin. Eli meidän koulun eri klubit piti erilaisia rasteja tai esiintyivät ja muita ihmisiä eri kouluilta tuli käymään. Koulu alkoi kello 11, jonka jälkeen eri klubit esiintyivät meidän koulun oppilaille, Varsinaisesti festarit alkoi klo 15 ja sillon avattiin rastit. Meidän klubillamme oli kahvila, mutta kun minun olisi pitänyt mennä sinne myymään niin olivat jo kerenneet myydä kaiken, joten sain kulkea aika vapaasti katselemassa ympäriinsä. Aika paljon katsoin eri esityksiä vielä iltapäivälläkin, jolloin esiintyi tanssi klubi ja bändi meidän koululta ja vierailevia poikabändejä ja tanssiryhmiä. Kaikki toiminta koululla taisi loppua joskus klo 21.30 jollloin minäkin lähdin kotiin.

Minä otin hirveän laiskasti kuvia sieltä, mutta esityksistä otin videoita. Joiden lisäämistä blogger vastustaa, joten saatte kuvia, jotka olen ottanut koulun sivuilta.

 Puhallin orkesteri ja kuoro.

 Viittomakielinen laulu ja kuva lyhyestä musiikaalista.

GB basic, ei niin kovin kuuluisa k-pop bändi, jonka yksi jäsenistä käy meidän koulua ja joka sen takia kävi esiintymässä meille.

 Yllätyttiin kaikki miten hienot valot meidän salissa on :)

 Täällä oli yksi monista kahviloista ja meidän käsitöitä esillä. 

Myös minun tyynyliina, mut se ei näy kuvassa. 

 Yhdellä rastilla pääsi pukeutumaan hanbokeihin.

 Eräs opettaja halusi minun kanssa kuvan hienoa taustaa vasten eräällä rastilla.

Eräänä perjantaina oli sellainen "mitä ihmettä?" hetki kun kaikki 1 luokkalaiset lähettiin kävelemään vuoren yli/ympäri, puistoon, jossa otettiin luokan kanssa ryhmä kuva ja käveltiin pois. Kenelläkään ei ollu selitystä miksi. Koko kävely vei noin 3 tuntia jota ennen meidän luokalla oli 2 peräkkäistä liikunta tuntia.

 Myös nämä on siltä kävelyreissulta. Ylempi kuva: Ubin, Yena, Nahyon, Sonmin, Minkyong ja meikä. Ja alemmassa samat ihmiset eri järjestys.

Ahkeraa opiskelua eräällä kemian tunnilla Nahyonin kanssa. Ensi viikolla on meidän koululla taas kokeet, joten tämän viikon kaikki tunnit ovat olleet itseopiskelua. Koska kukaan ei vaan jaksa sitä 7 tuntia putkeen niin iltäpäivällä on jo viimeiset tunnit tällaisia ja aamun ensimmäisillä tunneilla kaikki päät on kiinni pulpeteissa.

 Muutimme keskiviikkona perheen kanssa isompaan asuntoon ihan entisen kodin lähelle. Ja tältä näyttää uusi kotitalo ulkoa päin. Minun osoitteeni on siis muuttunut ja jos joku sitä tarvitsee niin voi kysyä joko minulta tai äidiltä.

 Raput linkkipysäkin vierestä talon eteen, koska niitähän ei vielä ole tarpeeksi koululla.

Ja vasemman puoleisimmassa siis asutaan, Tämä talo on huomattavasti vanhempi kuin entinen talo ja hissi on pieni ja pelottava (asutaan 7 kerroksessa). Mutta pientä pintaremonttia tähän asuntoon tehtiin ennen kuin me muutettiin ja asunto on varsin iso ja minullakin on oma huone ja vaatekaappi. Tähän asti olen siis pitäny kaikkia tavaroitani sängyn alle olevassa laatikossa.

Muuttoa olisin halunnut olla katsomassa, mutta se tapahtui kokonaan sillä aikaa kun olin koulussa, eikä ollu kuin vähän järjestelya ja siivoomista kun tulin kotiin koulusta. Muuton siis teki joku yritys eikä sitä valmisteltu käytännössä yhtään.

Tässä nyt oli tämmöinen lyhyt postaus. Jospa kokeiden aikana ja jälkeen tulisi tehtyä jotain, että olisi taas enemmän kerrottavaa, Ainakin ollaan menossa koulun kanssa Lotteworldiin, jälleen kerran. 

Se ois sitten tässä seuraavaan postaukseen asti. :)