Kerrotaanpa taas kuvien avulla:
Junhee, nuorempi sisko, kaks sen kaveria ja minä White Dayn (14.3) iltana. Käytiin omman ja sen kavereiden ja osan kavereiden lapsista kanssa syömässä ja karaokessa. Tässä ollaan siis osa lapsista karaoken jälkeen, mukana oli myös Gertruda (meidän ommat on kavereita) ja kaksi pikkupoikaa. Oli tosi hauskaa ja karaokessa haluan kyllä käydä muullonki.
White Day on siis vähän niinku Ystävänpäivä, mutta sillon pojat antaa työtöille karkkia. Minun koko luokka tietysti aivan masentunu koko päivän kun ollaan tyttökoulussa :).
White Day on siis vähän niinku Ystävänpäivä, mutta sillon pojat antaa työtöille karkkia. Minun koko luokka tietysti aivan masentunu koko päivän kun ollaan tyttökoulussa :).
Huomasin, että en oo vielä laittanu meijän hauvasta kuvaa. En tiiä todellakaan miten nimi kirjotetaan, mut lausutaan jotenki Shjuu. Shjuu on niin mun paras kaveri, huutaa riemusta kun tuun kotiin, vaikka oisin ollu poissa vaan 2 minuuttia ja nukkuu joskus mun vieressä vallottaen suurimman osan sängystä.
Perheen kanssa mulla menee tosi hyvin. Eniten aikaa vietän omman kanssa, kun se on eniten kotona. Junhee käy hagwonissa joka päivä ja Seonghee on koululla jonhonki ilta 11 melkeen joka päivä.
Saatiin opiskelija kortit ehkä 2 viikkoo sitte. Tämä jos häviää, niin ei hyvä.
Kodin lähellä on tämmönen ulkoilu polku, jolla oon käyny sillon tällön kävelemässä. Tätä pitkin pääsis Han-joelle, mutta en oo vielä kokeillu et kuinka kauan se vie. Muutenkin oon kävelly aika paljon tylsyyttä torjuakseni. Tällä viikolla alko myös tanssitunnit. Ryhmässäon aikuisia, minä ja pari nuorempaa tyttöö. Tosi hauskaa, mutta vaikeeta. Nyt on opeteltu 2ne1:nin Come back homea. Keskus on tosi lähellä ja järjestää bussikyytejä sinne, niin minun on helppo kulkee tanssimassa.
Muuten liikkuminen on vähän ongelmallista, kun asun semmosessa kohassa että ei oo yhtään metro asemaa lähellä, mutta oon jo alkanu oppia että millä kaikilla busseilla pääsee kotiin.
Minun luokka. Vähän huono kuva, mutta tehtiin luokan perällä olevalle tyhjälle taululle tämmönen. Ensin meijän luokkahuone sitten kaikki taiteili itelleen pään ja leikkas vartalon lehestä, kummasti ilmesty noita poikiaki tonne :D. Minun luokka on ihan paras, luokkahenki on tosi hyvä, kaikki on kavereita, tunnit pelleillään opettajien kanssa, jos opettaja on mukava, tauot ei todellakaan ole mitään hiljasia tai tylsiä ja ruokatunnit lauletaan ja tanssitaan. Koulu siis soittaa ruokatunneilla musiikkia niin kovalla että keskustelu ei onnistu normaali äänellä.
Koko luokka on myös mun kavereita ja huolehtii minusta yhessä, kun oon ihan eksyny. Esim. viime viikolla pari tyttöö, joiden kanssa en oo niin paljoo ollu kävi opettajienjen huoneessa kysymässä missä mun klubi on kun näkivät että mä en tiiä. Mulla on myös monia kavereita muilta luokilta, ykski tervehtii aina huutamalla "Heli, olet minun!" että yksin ei koulussa tartte olla. Mutta koska korealaiset opiskelee niin paljon niin koulun jälkeen oon yleensä yksin.
Myös Seongheen koulun oppilaat alkaa tervehtiä mua, kun kävelen niiden koulun ohi joka aamu. Oletan että ne on niitä, joille Seonghee on mut esitelly, mut en oo ihan varma. Seongheen kahta kaveria oon nähny useemminki ja niiltä tulee tämän postauksen nimikin, kun halusivat oppia rakastan sinua suomeksi ja lausuuvat sen nyt niinku S-vikaset. Opettajan vikako?
Oppitunneilla oon alkanu pikkuhiljaa ymmärtää mistä puhutaan, mutta vielä on pari semmosta tuntia, että oppiaine on vähä epäselvä.
Tällä viikolla vietettiin myös koululla aprillipäivää. Meidön luokka oli pukeutunut entisten koulujen koulupukuihin, kaikki joilta semmoset löytyy, opettajilta otettiin taululiitu pois ja annettiiin tilalle puumiekka, jonka kärkeen oli kiinnitetty liitu, osa opettajista suostu jopa käyttämään sitä ja vaihettiiin yhellä tunnilla luokkaa kakkosluokkalaisten kanssa. Niiden opettaja ei ees tajunnu vaan opetti meitä, kunnes meidän matikan opettaja laitto kakkoset tulemaan omalle tunnille.
Koulusta vielä sen verran että tällä viikolla kävi poikabändi K-much (ei mikään kovin tunnettu) esiintymässä meille. Ensin oli pitkä aikaa vaan auto pihalla ja kaikki tiestysti ihan ihmeissään sen ympärillä, kun ei yleensä ole mustia ikkunat ihan tummennettuja autoja koulun pihalla. Sitten tulivat ulos esittivät pari kappaletta koulun edessä ja lähtivät pois. Harmi vaan että mikit oli niin hiljasella että laulua ei kuultu oikeestaan lainkaan. Kuvia ei ole kun puhelimet kerätään aina aamulla pois ja kamera oli luokassa.
Käytiin Hello Kitty kahvilassa. Oli kuitenki ihan mukava käydä tapaamassa muita vaihtareita ja kuulla miten niillä menee.
Kävin myös YFUlla tämän viikon maanantaina. Ne oli sopinu omman kanssa edellisellä viikolla että meen käymään, mutta sanovat heti että olivat tulleet siihen tulokseen ettei mun ois tarvinnukkaan tulla. Halusivat puhua mun korean opiskelusta. Ja olivat jostain kuullu että mun taidot ja mielenkiinto on enemmän tieteissä ja matikassa, kun kielissä. Herää kysymys että mistä ne on semmoseen tulokseen tullu...
Pari kuvaa Ansanilta, eli vuorelta, jonka juurella asutaan, viime sunnuntailta. Käveltiin sinne omman, Gertrudan, ja Gertrudan omman ja siskon kanssa. Oli aika tuskasta kun olin nuhanen ja muutenki vähä kipee niin kiivetä vuoren huipulle, mutta oli mukavaa ja tosi hyvä ilma. Oli siis tosi aurinkoista, kirkasta ja lämmintä, vaikka kuvat näyttääki noin harmailta, mutta se on vaan tuo kiinalainen hiekka.
Ja sitten muutamia kukka kuvia. Nyt on niin kevät että kaikkialla on kauheesti kukkia ja varsinki noita kirsikan kukkia, joita on käyty monesti ihailemassa, päivällä ja illalla. Perjantaina kaytiin Seongheen ja sen kavereiden kanssa kahtomassa niitä Ansanilla ja syömässä kanaa kaiken maailman viltteihin kääriytyneinä, oli nimittäin varsin kylmä siinä puolen yön aikaan kun siellä oltiin. (Huom. kaikissa kuvissa ei kirsikka)
