sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

1 viikko - 2 perhettä

Ensimmäinen viikko on nyt siis takana ja on tapahtunu tavallaan kauheesti ja tavallaan ei niin paljoa. Yritän nyt sitten jonkun verran kertoo mitä on viikon aikana tapahtunut.

Viikolla oli siis YFU:n valmennusta. Opittiin Korean kulttuurista ja kielestä, laulettiin perinteisiä korealaisia lauluja, jutusteltiin muiden vaihtareiden kanssa... Valmennuksessa oli mukavaa ja porukka oli aivan mahtavaa. Meitä vaihtareita on nyt Koreassa 13. Me kaks Suomesta, kaksi saksalaista, kaks japanilaista, kolme USAsta, liettualainen, uusi-seelantilainen, virolainen ja hollantilainen. Valmennukseen kuljin yleensä itekseni metrolla, matka kesti yli tunnin ja yhesti piti vaihtaa metroo.


Maanantaina käytiin Seongjoonin (veli) kanssa Downtownissa ostamassa mulle uus korean opiskelukirja. Perhe totes että mun kirja on kauheen vaikee. Samalla käytiin sitten myös syömässä spagettia.


Valmennuksessa kokoiltiin joku päivä Rakastan sinua mahdollisimman monella kielellä.



Lounaita, joita vaihtariporukalla kuvattiin, kun käytiin aina syömässä. 


Viimesenä valmennuspäivänä käytiin Gangnamissa. Ylemmässä kuvassa on Samsungin jätti liikkeestä joku nanoteknologia juttu, joka oli oikeesti paaaaljon hienompi. Ja alemmas kuvassa SM tower.



Taeguk, tämmöset saatiin YFU:lta koulutuksen viimesenä päivänä, jolloin korean YFU:n johtaja piti meille tunnin.

Pikku Himang, joka oli niin mun paras kaveri... aina innoissaa ovelle vastaan ku tulin kotiin ja nukku mun sylissä.

Omma ja Jeongwon oli tiistai-perjantai matkalla Jejulla, niin en heidän kanssa kerenny juuri viettää aikaa. Oltiin sitten appan ja Seongjoonin kanssa kolmestaan viikkolla.

Lauantaina käytiiin kuitenkin vielä omman ja Jeongwonin kanssa Dongdaemun marketissa. Joka on kokoelma ostoskeskuksia (kuvassa ei päärakennus). Ihmisä kaikkialta Aasiasta tulee sinne shoppailemaan. Siellä olikin hirveesti porukkaa ja paljon ei korealaisia.

Valmennuksessa ekana päivänä kerrottiin että mulle on löytyny uus isäntäperhe, jonka luona asun kai kokovuoden. Alkuun oli että vaihtasin tämän viikon lopussa, mutta koska entinen koti on niin kaukana koulusta vaihoin jo lauantaina. Tuntu tosi ouolta kun omma, appa, ja Seongjoon toi mut uuteen kotiin. Kaikki vaan istuttiin lattialla ja entinen perhe ohjeista uutta, joiden ensimmäinen vaihto-oppilas oon. Se minkä minä ymmärsin oli jotain: "Syö sitä ja tätä.... muttta ei sitä"... "Herää aamulla hyvin koputtamalla ..." Hoito-ohjeet....

Viimenen kuva entisen perheen luota lähtiessä.

Uudessa perheessä on vanhemmat, jotka käy molemmat töissä ja kaksi tytärtä. Seonghee on mun ikänen ja Junhee vähän nuorempi. Nimet lausutaan tosi samalla tavalla. Vaikka tuntu, että mä en halua vaihtaa perhettä näin pian, niin tämäkin perhe on ollu tosi mukava ja ollaan tultu toimeen tosi hyvin. Myös uudessa kodissa on koira, eikä meillä oo ongelmaa senkään kanssa. 
              Nyt asun paljon lähempänä Soulin keskustaa, mutta en keskustassa. Kouluun mennessä pitää vaihtaa bussia kerran. Molemmat siskot on eri kouluissa kun minä.

Kotitalo ulkoo, asutaan ylimmässä kerroksessa.

Ja taas muita kuvia kodin lähistöltä.




Tänään oli myös ensimmäinen koulupäivä. Kesti noin tunnin. Menin aamulla omman kanssa koululle ja tapasin muutamia opettajia mm. luokanvalvojani joka on musiikinope. Sitten jouduttin Gertrudan kanssa esittäytymään ensin kaikille opettajille opettajainhuoneessa ja sitten oppilaille auditoriossa. Gertruda on siis liettualainen, joka tulee mun kanssa samaan kouluun, mutta menee kakkoselle ja minä menen ykköselle. Sitten katottiin omman kanssa missä mun luokka on ja lähettiin kotiin. Huomenna oonki sit koululla jo pitempään. Koulupukua ei vielä oo mutta saan/ostan sen kai tällä viikolla.


2 kommenttia:

  1. Hei rakas <3

    Voi harmi kun jouduit jo nyt vaihtamaan perhettä, mutta varmaan parempi täs vaihees kun sitte ku oot jo tottunu ihan täysin siihen ekaan :) Iso sisko oottelee sitten jossai vaihees sulta sähköpostia et kerrot miten nyt menee :) Ja siitä eteen päin saat kirjottaa sillon ku haluut ;)

    VastaaPoista
  2. Voi että on hienoa lukea kuulumisiasi! Olet kyllä ihailtavan rohkea nuori , täällä tätiä ihan hirvittää, jos joutuisi yksin metrolla ajelemaan :) t. Marja

    VastaaPoista