maanantai 1. joulukuuta 2014

Häiritseviä asioita ja eroja

Hellurei :)

Tällä kertaa onkin sitten taas mennyt viime päivityksestä pidemmän aikaa. On kyllä ollut aina välillä semmonen olo että voisi kirjoittaa, mutta ei vaan ole mitään kirjotettavaa. Nytkään ei ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista, joten tällä kertaa en kerro kuulumisistani. Ajattelin sen sijaan kirjoittaa eroista Suomen ja Korean välillä, kulttuurissa ja muussakin, ja muista asioista jotka on häirinny tai tuntuu muuten vaan kertomisen arvoisilta. Ja myös minun kokemuksestani vaihtarina olosta. Tämä ei nyt mikään valituspostaus ole, mutta silti tulee varmasti negatiivisempia asioita niin niistä ei tarvitse kenenkään loukkaantua. Ja perustuu ihan minun omiin kokemuksiin ja mielipiteisiin, eikä ole siis mitään totuuksia. Yleistämistä myöskin luvassa.

Opiskelu
Korealaiset opiskelee paljon. Yleensä koulussa on seitsemän 50 minuutin oppituntia päivässä. Koulun jälkeen suurinosa jää joko koululle opiskelemaan tai menee akatemioihin. Myös viikonloppuisin ja lomilla monet käy akatemioissa tai koulussa. Mutta vaikka korealaiset opiskelee paljon niin sen laatu ei välttämättä ole niin hyvää. Tuntuu että oppilaat käyttää tunneilla enemmän aikaa meikkaamiseen, hiusten laittamiseen, syömiseen tai nukkumiseen, kun itse opiskeluun. Suurinosa opettajista ei välitä vaikka oppilaat nukkuvat tunneilla, mutta on myös niitä jotka herättää. Joskus tuntuu vähän pahalta opettajankin puolesta, kun koko luokka kahta tai kolmea oppilasta lukuunottamatta nukkuu.
      Korealaiset eivät myöskään opettele yhtäpaljon soveltamaan oppimaansa, vaan opiskelu on enemmänkin kirjan sanasta sanaan ulkoa opettelua ja vain kokeita varten. Toisin kuin Suomessa, korealaisissa kokeissa ei yleensä ole  esseitä, vaan ne ovat monivalinta tehtäviä tai lyhyitä sanallisia tehtäviä. Kaikista aineista on kokeet, myös liikunnasta, ja meidän liikuntatunnitkin keskittyy pelkästään siihen että harjoitellaan kokeisiin. Meidän luokalla on ollut koripallokoe, lentopallokoe, hyppynaru koe, jalkapallokoe, lihaskuntotesti ym. mutta emme ole yhdelläkään tunnilla pelanneet koripalloa, jalkapalloa, lentopalloa tai mitään muuta kuin poltoopalloo. Vaihto-oppilaana alkuun osallistuin musiikin ja liikunnan kokeisiin, mutta enää en osallistu niihinkään.
      Korealaiset kuitenkin ottaa opiskelun paljon vakavammin kuin suomalaiset, sillä hyvään yliopistoon pääseminen ei ole helppoa ja yleisesti ajatellaan että, ei yliopstoa - ei tulevaisuutta.

Koulupuku
Minä tykkään koulupuvusta tosi paljon. On ihanan helppoa kun ei tarvitse miettiä vaatteita ja koulupuvussa menee paikallisesta eikä näytä turistilta. Meidän koulun koulupuku on mun mielestäni tosi nätti, vaikka se kesäpuku on vähän sairaanhoitajan näköinen. Silti siihen koulupukuun liittyy sääntöjä, jotka joskus ärsyttää minua ja muita. Esimerkiksi: takki, meidän koulussa saa käyttää vain koulun villakangastakkia tai paksumpia mustia toppatakkeja, eli kun on +15 astetta eikä enää pärjää ilman takkia, niin täytyy laittaa se paksu villakangastakki. Sen lisäksi yleisiä ärsytyksen aiheita siinä on hameenhelman pituus, hiusten pituus ja kynsien pituus. Meidän koulu on kuitenkin siitä mukava että me saadaan käyttää sukkahousuja tai legginssejä koulussa, eli ei tarvitse niin pahasti palella. Meidän koululla on myös mahdollisuus käyttää housuja hameen sijasta, mutta niitä käyttää ehkä 2 oppilasta koko koulussa.

Ruoka
Korealainen ruoka on tosi tosi hyvää, ei siitä sen enempää. Mutta korealaiset syö kaikkee; kalanjalkoja, eläintensuolia, toukkia, liikkuvia mustekalanpaloja... Siitä kertonee sekin että selitin kaverilleni mykyrokasta ja seurauksena hän haluaisi maistaa sitä.
      Ruoka ja syöminen on myös todella tärkeitä korelaiselle kulttuurille, kun suomalaiset menisi kahville niin korealaiset menee syömään. Yleensä jos haluat olla kohtelias, niin kannattaa syödä kaikki mitä annetaan. Pari kertaa kun olen tavannut uusia ihmisiä niin on annettu etukäteen ohjeeksi syödä paljon, koska korealaiset tykkää ihmisistä jotka syö kunnolla. Korealaiset myös syövät melko hitaasti, kun ruokailu on sosiaalinen tilanne. Liian nopeasti syöminen tai se että maha tulee nopeasti täyteen lasketaan huonoksi asiaksi. Silloin tällöin kuule sitä miten ulkomaalaiset, varsinkaan tytöt eivät pysty syömään paljoa, eritoten aamuisin. Tästä olen osittain samaa mieltä. Minä en pysty syömään niin paljoa kun minun haluttaisi syövän.
Korealaisilla on myös paljon syömiseen liittyviä kohteliaisuus sääntöjä, mutta minä en jaksa ruveta niitä listaamaan.

Ulkonäkö
Ulkonäkö paineet on ihan oma juttunsa. Etelä-Koreahan on tunnettu kauneusleikkauksista, silloin tällöin kuulee sitä, kuinka luokkakaverit haluaa korjata nenää tai silmiä. Minun ommalta on botoxilla suoristettu ryppyjä kasvoista. Kasvojen korjailu on yleistä, sitä ei lasketa mitenkään erikoiseksi. Aika usein busseissa on mainoksia kauneuslekkauksille. Toinen on dietit. Vaikka se ruoka on niin tärkeää korealaisille niin silti todella herkästi alkaa dietti. Korealaisille ei tunnu riittävän että on laiha vaan pitää olla tooosi laiha.

Ulkomaalaisuus
Ulkomaalainen on aina ulkomaalainen, kyllä ja ei. Tuntemattomille ja puolitutuille olet ikuisesti ulkomaalainen, mutta esim. minun luokkakaverit ovat ilahduttaneet sanomalla että ajatteleevat minua korealaisen eivätkä aina muistakaan että olen ulkomaalainen. Koululle kuitenkin olet auttamattomasti ulkomaalainen ja aivan varmasti mukana kaikkialla mihin otetaan kuvia tai mikä on erikoista. Minun ja toisen vaihtarin meidän koulussa piti esim. käydä mukana esittelemässä meidän koulua eräälle yläkoululle.
        Myös  puolitutuille olet ikuisesti ulkomaalainen, joka ei koskaan opi koreaa. Ei auta vaikka puhuisit heille pelkkää koreaa ja pyytäisit puhumaan koreaa, ihmiset eivät herkästi suostu luopumaan englannin käytöstä. Se on jonkin verran ongelma, koska monien englanninkielen taito ei välttämättä ole niin hyvä ja koska minä odotan että ihmiset puhuisivat koreaa, englannin ymmärtäminen on usein vaikeampaa kuin korean.
       Tuntemattomille on myös ulkomaalainen, mutta suhtautuminen koulupuvun kanssa tai korealaisten kavereiden kanssa on erilaista kuin ilman ollessa. Kun on ilman koulupukua niin ihmiset ajattelee turistina eikä välitä sen enempää, paitsi jos puhut koreaa, jolloin saatat mennä tavallaan paikallisesta. Mutta koulupuvussa ollessa tuntemattomat tulee usein puhumaan (koreaksi) kysyvät koulua, mistä olet kotoisin jne. Tämä ei niinkän häiritse, mutta koulupuvussa ollessa joutuu tuijotuksen kohteeksi, sekä korealaisten että muiden ulkomaalaisten toimesta.
       Vaikka välillä toivoo ettei erottuisi niin paljoa muista ja säikähtää nähdessään itsensä peilistä julkisella paikalla, niin on siinä hyvätkin puolensa. Koska minä olen niin vaalea ja sinisilmäinen niin usein saan kuulla miten nätti olen, uusien ihmisten seurassa täytyy ottaa lasit pois että he saavat ihastella silmien väriä ja silloin tällöin tulee kavereita porukalla ihmettelemään hiuksia. Korealaiset ovat myös vakuuttuneet siitä että minun hiustenväri muuttuu mielialan mukaan. Mutta ehdoton plussa blondeissa hiuksissa on se että ruuhkassakaan et eksy seurassa olevista ihmisistä, sillä niillä ei ole mitään ongelmaa erottaa sitä ainoaa blondia isostakaan joukosta.

Ihmiset/huomaavaisuus
Minun mielestäni korealaiset on yleensä huomaavaisia, mutta sanoisin että aikalailla samalla lailla kuin suomalaisetkin. En kuitenkaan koskaan uskoisi saavani sateenvarjoa lainaan tuntemattomalta suomalaiselta, niin kuin olen korealaiselta saanut.
        Suhtautuminen itkemiseen on hyvin samanlaista kuin Suomessa. Tuntemattomat eivät välitä, mutta tutut lohduttaa ja kysyy mikä on. Itse en ole koulussa itkenyt, mutta kyllä siellä itkeneitä luokkakavereita on osattu lohduttaa, ja jos olen kotona itkenyt niin ovat hostit huolehtineet.
        Omantilan käsite on Koreassa paljon pienempi kuin suomessa. Ihmiset tulee usein paljon lähemmäksi eivätkä varo osumasta toiseen ruuhkassa, mikä voi näin suomalaista välillä ahdistaa. Hellyyden osoituksiin julkisesti suhtaudutaan ehkä rennommin kuin suomessa.
         Yleensä ihmiset ovat huomattavasti suomalaisia äänekkäämpiä ja puheliaampia. Ihmiset myös tekevät kaiken nopeasti, puhuu nopeasti ym. Esimerkkinä olin yksi viikonloppu lauantaina shoppailemassa noin 4,5 tuntia yksin ja seuraavana päivänä samassa paikassa Junheen kanssa, ja meillä meni samojen paikkojen kiertämiseen 2 tuntia. Tai se että usean päivän lomamatka päätetään sen päivän aamuna kun lähdetään. Minulla ainakin on vaikeuksia pysyä korealaisten tahdissa mukana.
         Korealaiset eivät kuitenkaan harrasta hyötyliikuntaa lainkaan, vaan lyhyetkin matkat matkustetaan bussilla.

Ikäeron vaikutus
Elikkäs ikäero vaikuttaa ihmisten väliseen kommunikointiin huomattavasti. Sana jota käytetään vanhemmasta ihmisestä on eri kuin nuoremmasta, puhetapa on erilainen, kumartelu... Ikä on yleensä ensimmäisiä asioita, joita uudelta tuttavuudelta kysytään, että tiedetään miten tulee puhua. Tämä tuottaa aina välillä minulle hankaluuksia, kun en muista vaihtaa puhetapaa erilaiseksi ja puhuessa koulun oppilaiden kanssa, kun en ole varma millä luokalla toinen on tai toinen on tuntematon 2. luokkalainen. Eli 2. luokalla olevat on samanikäisiä kuin minä, joten minun ei tarvitsisi käyttä heille kohteliaampaa kieltä, mutta tuntemattomille ihmisille puhuessa se tulee yleensä melko luonnollisesti.
Kuitenkin samalla luokalla oleville ei yleensä käytetä kohteliaampaa puhetapaa, vaikka ikäeroa olisi kaksikin vuotta.

Rakennukset
Rakennuksissa ei pidetä samoja asioita niin tärkeinä Koreassa ja Suomessa. Korealaiset eivät usein niinkään välitä rakennuksen ulkonäöstä, joten sisältä hyvinkin hienon näköinen rakennus, voi näyttää ulkoa joltain aivan muulta. Asunnot on myös usein pieniä. Rakennuksissa ei myöskään lämmitys ja ilmastointi ole niin olennaisia kuin suomessa. Ilmastonti on yleensä erillinen laite huoneen nurkassa, ja lämmitys... No, talvella on sisälläkin kylmä. Koulussa on pakko käyttää takkia ja monilla on vilttejä, jotka kääritään jalkojen ympärille.

Sairastaminen
Korealaiset menee herkästi lääkäriin. Siinä missä suomalainen kärsii flussaa viikkoja ennen lääkäriin menemistä, korealaiset menee heti. Myös kaatuessa  tai muuten teloessa itsensä pelkkään naarmuunkin ollaan laittamassa laastaria. Siltikään korealaiset eivät harrasta sairaslomia. Kipeänäkin mennään kouluun tai töihin, jos vain suinkin kykenee, ja vaikka ei kyettäisikään niin koulussa käydään näyttäytymässä ja kysymässä saako mennä takaisin kotiin. Silloin tällöin on koulussa joku niin sairaana, että nukkuu kokoajan ja käy välillä oksentamassa.

Suuressa kaupungissa asuminen
Minä olen siis kotoisin alle 4000 asukkaan paikkakunnalta, nyt asun Soulissa, Etelä-korean pääkaupungissa, joten ero on aika suuri. Minä asun melko lähellä keskustaa, joten kaikki on lähellä.
       Liikkumien on Soulissa todella helppoa busseilla ja metrolla. Eksyminen on vaikeaa, mutta korealaiset ei aina jae tätä minun mielipidettäni, joskus kavereiden kanssa minä olen saanut olla se, joka tietää missä ollaan ja minne päin pitää mennä. Vaikka liikkuminen on helppoa, niin siinä on miinuksena ruuhkat. Aivan tuntematon käsite kotipaikkakunnalla Suomessa.
       Suurkaupungissa elämisen piirre, joka on ehkä ollu minua eniten häiritsevä asia koko vuonna on melu ja se että kaikkialla on ihmisiä. Minne tahansa menetkin niin koko ajan näkyy tai kuuluu ihmisiä tai autoja tai jotain. Jopa yksin kotona ollessa kuuluu naapurien askeleet ja pianon soittoa naapurista.

Hintataso
Lähes kaikki on Koreassa halvempaa kuin Suomessa. Tuontituotteet ovat yleensä aina kalliimpia kuin paikalliset, joten ulkomaalaisten tavaroiden ostamista ajatellaan tapana näyttää varakkuuttaan.

Tylsyys
Aivan ehdoton miinus vaihtarina olemissessa on tylsyys. Tylsyys kotona ja koulussa. Vaikka kuinka kovasti yrittäisit, niin oppituntien seuraaminen on vaikeaa ja turhauttavaa, minkä seurauksena koulussa on tylsää. Tylsää on myös vapaa-ajalla, sillä paikalliset on kiireisiä. Vaihto-oppilaana Koreassa kannattaa joko varautua olemaan paljon yksin, tai hankkia hyviä vaihtarikavereita.

Kesä
Tämä tulee tälläisenä kummallisena negatiivisenä asiana tähän loppuun. Eli kesä Koreassa ei ainakaan minun kohdallani ollut erityisen nautinnollinen. Korealaiset opiskelee, joten melkolailla yksinolemista, valtavia hyönteisiä ja kuumaa. Minulla oli siis kesällä niin kuuma, että päivällä en pystynyt lähtemään kotoa mihinkään enkä yöllä pystynyt nukkumaan . Tämä nyt todennäkösesti on huono asia vaan sen takia että minä en kestä niin kuumaa.

Eiköhän siinä ole jo kerrottu vähän kaikkea enemmän ja vähemmän kiinnostavaa Koreasta ja vaihtarina olemisesta.


Loppu kevennykseseksi hunajaleipä, kahvi ja kaakao, jotka syötiin Sannin kanssa, 
kun nähtiin Ilsanissa.

6 kommenttia:

  1. Hei ihan mahtava postaus Heli! Kiitos. Uskomatonta etyä aika on kulunut niin nopeaan että tulet jo kohta kotiin sieltä. Pääset nauttimaan hiljaisuudesta ja ruuhkattomuudesta :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä postauksesta!(:

    VastaaPoista
  3. Hei! Kuulostaa aika lailla samalle, kuin mistä lähtövalmennuksessa puhuttiin! On meillä kotipaikkakunnalla ruuhkaa, sillä joskus joutuu liikenneympyrässä odottamaan, että toinen auto menee :) Reilu kuukausi ja pääset nauttimaan siitä, että on väljää...

    VastaaPoista
  4. Tätä postausta olen odottanutkin :) Mutta kaiken kaikkiaan taitaa kuitenkin vuosi plussan puolella olla.
    Ja aika jännälle tuntuu, että vuosi on kohta mennyt ja palaat Suomeen. Kyllä täällä jo vähän odotellaan ;)

    VastaaPoista
  5. Hei!
    Hyvä postaus!
    Tässä joulutorttuja tehessä tuli mieleen että näkyykö tuleva joulu siellä mitenkä? Perheessä ja kaupungilla?
    Harmi kun ei voi mykyrokkaa sinne lähettää :-D

    VastaaPoista
  6. Onpa mukava että ootte tästä postauksesta tykänny, kun mietin pitkään että kirjotanko vai enkö. :)
    Kotona joulu ei oikeestaan näy mitenkään. Kaupungilla on siellä täällä jouluvaloja ja koristeita, ja kaupoissa on tietysti joulutuotteita, mutta kyllä täällä vähemmän näkyy kun Suomessa.

    VastaaPoista